Kuulin, kun joku joskus sanoi, että työn merkityksestä puhuminen on asiantuntijatyön luksusta. Jossain on siis se hihna, jossa hommia painetaan vain rahan takia. Näinhän se ei ole, vaan jokaisen työllä on merkitys, ja jokaisella on oikeus tehdä merkityksellistä työtä ja puhua siitä. Rahakin on aina enemmän kuin vain rahaa.
Katriina Tapanila tutki väitöskirjassaan (2022), miten työn merkityksellisyys rakentuu osana yliopiston tutkija-opettajien ammatillista kasvua. Ensin hän tekee eron kahden käsitteen välille: merkityksen ja merkityksellisyyden. Työn merkitys viittaa työn asemaan oman elämän kokonaisuudessa. Työn merkityksellisyyden kokemus on vahvemmin sidoksissa työympäristöön ja niihin olosuhteisiin, jossa työtä tehdään. Yhteyskin löytyy: jos ihminen kokee työnsä merkitykselliseksi, hän antaa positiivisempia merkityksiä työlleen.
Tutkimuksen mukaan merkityksellisyyden rakentaminen edistää tutkija-opettajien hyvinvointia ja jaksamista ja auttaa siten heitä vastamaan yhteiskunnan ja työnantajan heille asettamiin odotuksiin ja vaatimuksiin. Vaikka tutkimuksen konteksti on akateeminen, tulos antaa pohdittavaa jokaiselle työnantajalle.
Puhu arvosta, joka on totta ja kiinnostavaa
Entä mikä merkitys merkityksellä (purpose) on työnantajabrändille? Moni muistaa tarinan NASAn siivoojasta, joka kertoi lähettävänsä omalla työllään ihmisiä kuuhun. Tyypillisempi tilanne on kuitenkin tämä:
- Organisaatio on sanoittanut auki liiketoimintansa merkityksen asiakkaalle ja ehkä jopa sitäkin suuremmalle yhteisölle. Hyvä juttu, sillä “omistajille rahaa” innostaa harvaa – edes omistajia itsejään.
- Sitten työntekijöiltä kysytään, mikä tekee heidän työstään merkityksellistä: vastaukset ovat jotain ihan muuta, mitä organisaatio on itse määritellyt työnsä arvoksi. Firma puhuu kestävästä arjesta, työntekijät työkavereiden auttamisesta. Tämä on oikean elämän esimerkki (toimiala muokattu): yritys valmisti taloharkkoja, se puhui huolettomasta asumisesta, työntekijät eivät maininneet sanaakaan niistä harkoista tai asumisesta, kun haastattelin heitä työstään.
- Nytpä on kuitenkin jo ehtinyt käydä niin, että se organisaation arvolupaus on päätynyt työnantajabrändin pääviestiksi: “Tule tekemään kestävämpää huomista”. Sitten sitä silmäilee kriittisesti työnhakija, joka etsii työpaikkaa paremmalla palkalla, säännöllisillä työajoilla ja kivalla porukalla.
Työn arvo on tärkeä näkökulma työnantajabrändille, mutta opetus on, että se pitää tehdä taiten.
- Ensimmäinen askel tapahtuu talon sisällä: työntekijät pitää ottaa mukaan pohtimaan työn arvoa. Parhaassa tapauksessa tämä tapahtuu ihan yksilötasollakin: “Mikä tässä meidän tekemässä työssä on merkityksellistä juuri sinulle?” Kun ihmiset pääsevät osallistumaan, pohtimaan ja sanoittamaan, se voi lisätä heidän sitoutumistaan, hyvinvointiaan ja kykyään vastata työn vaatimuksiin.
- Seuraava askel on työnantajalupaus, joka ottaa huomioon esimerkiksi työntekijäkokemuksen ja rekrytointikilpailijoiden lisäksi sen, mikä on merkityksellistä työntekijöillemme ja rekrytoinnin kohderyhmille. Nyt tarvitaan mutun sijaan tietoa, jotta ei haksahdeta puhumaan vääristä asioista.
- Ja kyllä, usein se arvolupauskin on tavalla tai toisella mukana työnantajalupauksessa, mutta se ei välttämättä ole pääviesti. Miksi? Siitä ei välttämättä ole vielä tullut työntekijäkokemuksen syvintä ydintä, tai työnhakijat haluavat kuulla ensin jotain ihan muuta.
Puhutteleva työnantajabrändi = puhutaan erottuvasti niistä asioista, jotka ovat meille totta ja kohderyhmillemme merkityksellisiä.